perjantai 11. kesäkuuta 2010

Frisch, köstlich und günstig

Nyt seuraa Marsan kantapaikkojen hehkutusta!

Koska opiskelijabudjetti on mitä on etenkin ulkomailla, täytyy välillä katsoa kuinka paljon rahojaan tuhlaa ulkona syömiseen. Mutta ei Wienissä, jos ymmärtää vähän katsoa ympärilleen! Huokeahintaisia ja hyviä ravintoloita olen löytänyt jo useampia, mutta tällä kertaa keskityn kahteen monista lemppareistani, Natsuun ja Tunneliin.

Burggassella, tuolla Mariahilfer Strassen suuntaisella tiellä tällä hetkellä rakennustelineiden kätköissä sijaitseva Natsu (jolla ei valitettavasti ole nettisivuja) on hieman tympeähköstä palvelustaan huolimatta saanut minusta asiakkaan jo kolmasti. Ja tässä syy:



Arigatoooo, sushiiii! Tuoretta kalaa, tuoretta riisiä, maukasta, riittoisaa ja mikä parasta: halpaa! Kuvassa komeilevan iso sushisetti (10 sushia, 3 makia) maksaa ruokalistan mukaan n. 12 euroa, mutta Natsulla on sushin ystäville kiva pikku ylläri: ruokalistan väliin tungettu kämänen lippulappunen kertoo, että susheja ja makeja saa aina puoleen hintaa! Tipin jälkeen ruokailu tässä ravintolassa maksaa siis suurinpiirtein 6,5 euroa - ja jopa minä tulin täyteen.

Koska Natsun sushit tosiaan ovat älyhalpoja, olen viime kerroilla uskaltautunut kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja kuin pelkkiä perussushisettejä. Viime kerralla tilaamaani settiin kuului minikokoinen sushisetti (4 sushia, 3 makia) 6 avokadomakia sekä 6 kurkkumakia. Toisin sanottuna siis 15 makia ja 4 sushia... eiku hetkinen, verottaja iski, joten söinkin vain vaivaiset 13 makia. Ei jäänyt nälkä silläkään kerralla ja rahaakin taisi kulua jälleen vajaa seitsemän euroa. Seuraavalla kerralla aion hakea sushit mukaan ja mennä niiden (ja ehkä jonkun ihmisenkin) kanssa piknikille.

Mutta siirrytääs eteenpäin. Kakkosvinkkinä tällä kertaa Florianigassen epävirallinen opiskelijaruokala, Tunnel. Opiskelijakavereitteni lailla en ehkä ihan samalla tavalla innostu Tunnelin pastoista (4 - 6 euroa) tai letuista (2 - 5 e), mutta kolmen euron brunssimainen aamupalalautanen on muodostunut miltei jokaviikkoiseksi traditioksi. Aamupalaa saa Tunnelista arkisin klo 9 - 11.30 ja viikonloppuisin vissiin pitempään, ja vaihtoehtoina tarjotaan muun muassa arabialaista, kreikkalaista, italialaista sekä tavallista mannermaista (kinkkua ja juustoa, jee...) aamupalaa. Päädyn lähestulkoon aina arabialaiseen tai kreikkalaiseen, sillä näiden muutenkin ihanien Frühstückien kanssa tarjoillaan tuoretta, rapeakuorista pitaleipää. Ah!

Alla olevassa kuvassa Arabisches Frühstück viinikääryleineen, melanzanitahnoineen, hummuksiineen ynnä muine herkkuineen.



Kuva on itse asiassa otettu Merkurissa, samalla kadulla sijaitsevassa Tunnelin sisarkahvilassa. Merkurin ja Tunnelin ruokalistat muistuttavat toisiaan, mutta Tunnelissa aamupalan joutuu itse noutamaan tiskiltä. Ehkä vähän köyhää siis, mutta toisaalta silloin myös itse köyhtyy vähemmän: tarjoilijan tippiä ei tarvitse maksaa, koska tarjoilijaa ei ole.

Nyt riennän lentokoneeseen, mutta vielä lyhyesti vinkki tosi köyhille: yliopiston lähellä, pakistanilaisessa buffet-ravintola Wiener Deewanissa syöjä päättää itse, kuinka paljon ruuastaan haluaa maksaa. Ruoka on perushyvää ja lisää saa hakea, joten itse olen maksanu kiltisti vitosen. Mitään alarajaa ei kuitenkaan ole, joten jos joku haluaa ja kehtaa tarjota pelkkiä pennosiaan niin siitä vaan kokeilemaan!

Wienin 30 asteen helteestä Helsingin 15 asteeseen siirtymistä odotellen,

Marsa

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ruuatta

No niin, tätä on odotettu. Vai? Aloitetaan kämäisesti ja toivotaan, että innostun jossain vaiheessa muokkaamaan tästä blogista paitsi näyttävän (taitavan siskoni avustuksella, toivon!), myös mielenkiintoisen.

Wienissä tällä hetkellä vallitseva helle ei juuri innosta syömään mitään, mutta ruuasta voi aina puhua - ja kirjoittaa.

"Syö juo mies nainen" oli alunperin (ja on edelleen) yksi vakkarikuvakansioistani Facebookissa. Olen jo parin vuoden ajan ravintoloissa käydessäni harrastanut sekä hyvien että huonojen annosten kuvaamista, ja näitä kuvia olen sitten julkaissut fesessä. Rakastan myös itse ruuanlaittoa ja oon siinä kai ihan perushyvä, joten jonkin verran tulen näitä omia tuotoksianikin esittelemään ravintolaruokien kehumisen ja haukkumisen lomassa. Kuitenkaan tarkoituksenani ei ole minkäänlainen sniiduilu eikä elitismi: suurin osa visiteeraamistani ravintoloista sopii opiskelijabudjetille mainiosti ja omassa kokkailussanikin olen aika suurpiirteinen. Ei siis mitään näpertelyjä eikä Michelinejä. Ainakaan ihan vielä.

Mutta ensimmäiseen ruokaesittelyyn. May I present, mättö!



Kuva on viime perjantailta ja paikkana Stephansdomin lähellä sijaitseva Zwölf Apostelkeller. Mirva oli mun vieraana joitakin päiviä ja tarkoitus oli syödä jotain perinteistä itävaltalaista ja koska ruokalistassa luki tämän kahdelle hengelle (!) tarkoitetun annoksen (12-A Hausplatte für 2 Personen) kohdalla myös Knödel niin ajattelin, että setti vois olla hyvä. No, ei se nyt mielettömän pahaa ollut, mutta toiste en söis. Ja oltais tosiaan tarvittu kavereita ainakin pari lisää sitä syömään.

Lautasella oli siis lihaa vaikka muille jakaa: hapankaalipedillä makasi jonkinlaista kinkkua, kuminapaistia, nakkeja, verimakkaraa ja knöödeleitä. Kuten ehkä arvata saattaa, olo ei ollut kovinkaan kevyt ruokailun jälkeen. Mutta knöödelit oli kyllä tosi hyviä, ne on noita perunan näköisiä palleroita tossa keskellä. Niitä oli kahta eri laatua (Fleischknödel ja Grammelknödel) ja sisällä siis molemmissa jotain lihoja. En tiiä mitä.

Blaufränkisch eli yks mun lempparipunkuista täällä oli sentään myös Apostolikellarissa hyvää! Viiniä oon käynyt siellä aiemminkin juomassa ja ympäristönä paikka onkin kokemisen arvoinen. Mutta älkää ottako talon lautasta, ellette halua kieriä takas kotiin.

Nyt palaan takaisin PS-kieliopin ja vedenjuonnin pariin! Tällä kerralla lahtilautanen, ens kerralla jotain ihan muuta.

Kommentoikaa, antakaa hyviä ruokavinkkejä jne. mutta jätetään suomen kieltä koskevat jutut tän blogin ulkopuolelle, eiks?

Uima-altaasta haaveillen,
Marsa



jk. Pakko vielä todeta, että blogi on nimetty Ang Leen vuonna 1994 julkaistun samannimisen mahtileffan mukaan. Tsekatkaa, leffa käsittelee isä-tytär-suhteiden lisäksi ruokaa!